Klovnimuisto

”Huomaan klovniparini kanssa äidin, joka on lapsensa kanssa huoneessa. Äiti ilahtuu meidät nähdessään ja pyytää meidät sisään. Hetken juteltuamme hän toivoo, että laulaisimme tietyn autolaulun käsiviittomien kanssa. Tietysti laulamme, ja äiti ja lapsi laulavat iloisesti mukana. Laulun aikana äiti liikuttuu yhtäkkiä isosti kyyneliin. Minuakin alkaa itkettää. Katson vuorotellen klovnipariani ja äitiä. Annan silmien vuotaa. Laulu jatkuu samalla, kun Hartsa-Liisa ja äiti tiputtavat silmistään kyyneleitä. Lauletaan kyynelten läpi. Myöhemmin äiti sanoo, että yksi hänen lapsistaan on tässä samassa sairaalassa kuollut useita vuosia sitten. Tämä oli kuulemma hänen lempilaulunsa, jota aina sairaalaklovnien kanssa laulettiin. Äiti halusi kuulla saman laulun uudelleen, ja olla hetken kuolleen lapsensa kanssa.”