Olen helsinkiläinen näyttelijä, esitystaiteilija ja (sairaala)klovni.

Olen syntynyt vuonna 1982 ja olen kotoisin Kymenlaaksosta Valkealasta Tuohikotin kylältä. 

Valmistuin Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselta (NÄTY) teatteritaiteen maisteriksi vuonna 2011. Sen lisäksi olen myös filosofian maisteri, pääaineena teatterin ja draaman tutkimus, Tampereen yliopisto (2018).

Lyhyesti työhistoriastani

Olen työskennellyt kiinnityksellä Rovaniemen Teatterissa ja Joensuun kaupunginteatterissa, joiden jälkeen olen näytellyt freelancerina useissa eri teattereissa pääkaupunkiseudulla (mm. Teatteri Jurkka, Teatteri Takomo, Q-teatteri, Ryhmäteatteri) sekä eri freelance-ryhmissä. Lisäksi olen kiertänyt Saamenmaalla Rospuutto-ryhmän kanssa eri esitysten myötä. Sairaalaklovnina olen työskennellyt vuodesta 2011.

Esitystaide- ja klovneriaprojektien lisäksi olen koollekutsunut Kotiteatteri-ryhmän, joka vie esitystaidetta yksityisiin koteihin. 

Matkan varrelle on kertynyt myös TV-, radio-, kuunnelma- ja dubbaustöitä. Olen toiminut tuntiopettajana (NÄTYllä ja Taideyliopistossa).

Lisäksi toimin asiantuntijana keskustelutilaisuuksissa ja luottamustehtävissä. 

Teoksissani ja esiintyjäntyössäni olennaista on jaettu tekijyys ja kosketus eri muodoissaan. Minut palkittiin Vuoden Nuori Näyttelijä -palkinnolla vuonna 2016.

Klovneriasta orientaationa

Filosofi Luce Irigray kirjoittaa:

Ihmisen on kyettävä pysähtymään voidakseen levätä ja luodakseen tilaa itsensä ja toisen väliin, kyetäkseen katsomaan kohti, mietiskelemään ja ihmettelemään. (Luce Irigaray, Sukupuolieron etiikka 1996, 92.)

Klovnin mielenlaatu on lähtökohtaisesti ihmettelevä, vaikka hahmot olisivat hyvinkin erilaisia. Klovneria onkin minulle keino pysähtyä, hidastaa ja luoda tilaa itseni ja muun maailman välille, jotta ehtisin ihmetellä.

Ihmettely pitää sisällään suunnan kohti toista. Silloinkin kun “se toinen” olen minä itse. Ihmettelyn avulla minulle avautuu mahdollisuus asettua tarkkailevaan asemaan suhteessa esimerkiksi tunteisiini ja ajatuksiini mutta myös ympäristön jännitteisiin ja tunnelmiin. Klovnin ihmettely avaa mahdollisuuden olla havaintojeni kanssa tuomitsematta niitä. Koen, että ihmettelevä klovni pystyy näkemään maailmaa arvottamatta sitä. 

Tällainen asenne on hyvin armelias, kokonaisvaltainen kehon ja mielen tila, joka aktivoituu minussa kun puen klovnin nenän. Joskus pelkkä mielikuva tai ajatus nenästä riittää. Ajattelenkin, että klovneriasta on muodostunut minulle lähtökohta tai orientaatio taiteilijana. Lähestyn kaikkea työtäni samalla laadulla kuin klovni lähestyy nenäänsä. Pysähtyen ja ihmetellen. Klovnerian avulla minun on helpompi löytää ihmettelevä asenne kaikkeen taiteen tekemiseen – esiintymiseen, esitysten luomiseen, taiteen tuottamiseen – kuin myös elämään itseensä.

Ajatuksiini ja tapaani tehdä ovat vaikuttaneet suuresti useat ajattelijat, filosofit, klovnit, opettajat ja kollegat sekä kaikki ne teokset, joita näille sivuille on arkistoitu. Kiitos siis kaikille kanssakulkijuudesta.